Kävelen pitkin Lontoon kesäisiä katuja. Tai eivät ne niin kesäisiä olleet. Satoi nimittäin vettä. Eikä minulla edes ollut sateenvarjoa mukana. Päivä oli nimittäin alkanut niin aurinkoisesti. Oli maanantai-ilta, joa olisin tuskin tiennyt, ellei se olisi lukenut kännykkäni näytössä. Pitäkät ruskeat hiukseni olivat kastuneet vesisateessa. Ne olivat olleet kauniisti laineilla. Hiukseni olivat muuten ruskeat, paitsi latvat oli dipattu vaaleiksi. Käännyin kulmasta vasemmalle, suojatien yli, vasemmalle ja siinä se oli. Kapea, kolmikerroksinen, punainen rakennus.

Pengoin laukustani avaimet ja avasin oven. Heitin laukun lattialle ja kuulin Alexin haukkuvan ja juoksevan minua kohti, eikä aikaakaan, kunnes pieni valkoinen terrieri oli hypännyt syliini ja nuoli naamaani. Sitten olohuoneesta kuului vihellys, ja koira juoksi kutsujansa luo. Minä seurasin perässä

"Moi", Samantha eli Sam sanoi samalla kun se katsoi jotain MTV:ltä.

"Iltoja", vastasin ja otin märän paitani pois niin että minulla oli vain mustat rintaliivit ja housut, mutta tyttöjen kanssa ei minusta niinkään ollut väliä, kunhan on jotain päällä. Nyt se jotain oli rintsikat. Laitoin märät hiukset nutturalle ja vaihdoin pillifarkut lökäreihin ja otin t-paidan portaikosta. Istuin sohvalle Samin viereen. 

Alex oli siis Samin länsiylämaanterrieri joka asui siellä meidän kahden kanssa. Se oli talon ainoo mies (jos koirat nyt edes laskettiin).

"Mitä sä teit tuolla?" Sam kysyi.

"Kirjoitin yhtä artikkelia." Aloitetaanpas siis alusta: Olen Amber Johnson, ikää 19, ja olen toimittaja eräässä suomalaisessa lehdessä. Teen juuri nyt artikkelia ulkomailla asumisesta. Minut kai valittiin tehtävään siksi, että olen jo muutenkin puoliksi englantilainen: äitini oli Briteist ja isä Suomesta, ja kun täytin 13 muutimme täältä Suomeen. Otin äidin sukunimen, koska en halua olla Amber Rose Saarinen, kuulostaa tyhmältä tuo Saarinen minusta.

"Tossa sateessako?" 

"Pakko kun siitähän ne mulle maksaa." Keskityimme ohjelmaan kunnes päätin suihkuun. Onneksi on kesäloma eikä huomenna ole aikaista herätystä.

Juuri kun olin menossa suihkuun, nuori ja komea Harry Styles astui sisään, veti minut ihoaan vasten ja sanoi: "Oh God, mä oon oottanu tätä niin kauan et sä et ees tajuu!" ja suuteli mua.

Sitten hätkähdin kun kuulin ovikellon soivan. Hieroin silmiäni. Se oli ollut unta. Huomasin pari kyyneltä poskellani, voi olisipa se ollut totta! En edes ollut mikään hirveä directoner mutta tykkäsin kyllä niiden musiikista ja sillee mutta en m' palvonut niitä. Kuivasin poskeni, pistin hiukseni taas nutturalle ja laitoin hippi-tyylisen hapsu-topin ja minisortsit, kullatun korun ja paksun vyön. Menin kaksi kerrosta alemmas ja näin juuri ja juuri Samanthan takaa oven toisella puolella seisovan miehen päälaen.

"Ja sitten tonne alle nimi..." kuului miehen ääni.

"Hei hei, ja kiitos!" Sam sanoi. Se selvästi pelästy kun näki mut seisomassa portaissa. "No huomenta aamuperse", se naurahti (aamuperse=herää aikaisin). Katsoin kelloa. 01:29pm (eli puoli kaksi päivällä). "Tää tuli just sulle", Sam ojensi pahvipaketin ja meni keittiöön ilmeisesti tekemään 'aamupalaa'. Sam osasi joskus olla tosi äitimäinen, että se huolehtii ja kaikkea. 

Avasin paketin. Päällimmäisenä siellä oli kirje.

Rakas Amber,

Ensinnäkin: onnea uudesta urastasi! Minulla on aivan hirveä ikävä sinua, Amber! Ja tiedän, että syvällä siellä isäsikin on. Hän nyt vain on sellainen. Tiedän, kuinka pidät (tai ainakin pidit) salmiakista, joten ostin vähän tuliaisia: siellä on 20 askia salmiakkia, Fazerin sinistä ja vähän ruisleipää. Ja hieman puntia, ettei vain lopu kesken!

Rakkaudella, Vanessa Isabella Johnson, äiti.

Asuin katolisessa perheessä. Kun 16-vuotiaana kerroin äidille ja isälle että en usko jumalaan, isä heitti minut ulos talosta, ja asuin vähän aikaa ystävälläni. Äiti kuitenkin leppyi, mutta isä ei ole puhunut minulle sen jälkeen, ja jos puhuu, hän sanoo minua huoraksi tai syntiseksi paholaiseksi, joten en pidä isästä.

Katsoin laatikkoa; aivan oikein! 20 askia salmiakkia, fazerin sinistä ja ruisleipää. Lisäksi mukana oli 500£ rahaa. Äiti oli rahan kanssa antelias ja jakoi sitä mielellään minulle ja sukulaisille. Hänen isänsä oli ollut menestyksekäs liikemies joka ansaitsi paljon rahaa. Asuin silti kämppiksen kanssa. Mutta Suomen kotimme on tooosi valtava, ja meillä on jopa oma siivooja! Se oli äidin talo, isän talo oli sitten vähän pienempi, mutta en ole käynyt sisällä, ulkona vaan. 

"Tossa on toi sun leipäs!" Sam toi mulle vaalean leivän jonka päällä oli juustoa, makkaraa, kurkkua ja tomaattia. Menin olohuoneeseen ja mutisin jotain kiitos mutta se varmaan kuulosti enemmän tos. En ollut sosiaalisella tuulella tänään jostain kumman syystä. Sitten Alex loikki viereeni sohvalle. Tiedän, ei pitäisi antaa koiran istua sohvalla, mutta meni jo.

Se yritti haukata leipääni jolloin minä karjuin että: "Irti mun leivästä!" Ja työnsin sitä hellästi poispäin. Onneks Alex oli tottelevainen koira. Se tajusi että ei saa koskea ja hipsi takaisin juomaan vettä ja leikkimään jottain koiralelulla.

Kun olin syönyt otin Alexin hihnan ja huikkasin Samille: "Meen viemään Alexin ulos pissalle, käyks?"

"Juu toki!" Samantha huusi keittiöstä. Otin kakkapussin ja lähdin kävelemään.

Ulkona ei onneksi enää satanut. Oli lämmin ja aurinko paistoi. Alex pysähtyi joka lyhtypylväällä ja haukkui muille koirille ja räksytti välillä.

 Näin joukon komeita poikia ja päätin ohittaa ne tyylillä. Suoristin ryhtini ja katsoin eteen. Ja sitten tuli se, mitä Lontoossa vähiten odottaisi ja mitä jokainen koiran omistaja pelkäsi: orava. Alex lähti kiskomaan kurrea päin ja minä hätkähdin ja otin juoksuaskeleita. Pojat tietysti seurasivat. Alex veti niin kovaa että otteeni irtosi. Yksi pojista lähti Alexin perään ja minä lamaannuin paikoilleni. Voi että se juoksi nopeeta, enkä puhu nyt Alexista, vaan siitä pojasta. Sitten se tuli takaisin ja toi Alexin sylissä. Se anto hihnan mulle.

"Aika ärhäkkä koira, juokseeki nii nopeeta, onneks saatii kiinni", poika katto mua suoraan silmiin sen vihreillä silmillä. Sen pari ruskeeta huiskiehkuraa oli karannu otsalle.

"K-k-k-kiitos..." voi hitsi! Mun ääni tärisi just nyt!

"Tossa, älä päästä sitä enää karkuun", poika sanoi. Sillä oli tosi rauhottava ääni.

"En juu..." sanoin hiljaa ja tuijjotin hämmentyneenä kun poika lähti muiden poikien luo. Se vielä vilkas mua mutta sitte se käänty taas poispäin.

tumblr_mijmmsc3yy1ru1ygqo1_500-normal.jp

fashion-girl-jeans-shorts-top-Favim.com-

Tossa toi Amberin asu :)

Tää oli ny tässä, kommatkaa mitä tykkäsitte;)